Hyvät lakkolaiset!

Nyt kun ensimmäinen lakkoviikko alkaa olla lopuillaan, haluan luottamusmiehen näkökulmasta kertoa tuntemuksiani.

Tiistaina, kun lakko alkoi, oli tietenkin hieman arvoitus miten onnistutaan koska lakosta ei ollut kokemusta juuri kenelläkään. Taustatyötä oli tehty paljon ja sen perusteella oli suuri usko lakon onnistumisesta ja päivän mittaan kävi ilmi että joukkomme olivat oikeastaan paremmin mukana kuin mitä lakon onnistuminen olisi edellyttänyt – kiitos kuuluu tässä kohtaa jokaiselle ylemmälle toimihenkilölle joka osallistuu lakkoon.

Vaikka ABB:n johdon taholta onkin kirjoitettu hieman kärjekkäästi asioista, niin kuitenkin siellä myös on ilmaistu suuri halu siihen että lakko saataisiin loppumaan sunnuntaina neuvottelupöydässä. Huomatkaa, että myös ABB:n johto haluaa lakon päättyvän järjestöjen neuvottelemana, ei siis heidänkään mielestä siten, että osa palaisi työpaikalle vaikka sopimusta ei syntyisi. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska organisaatiomme ovat hyvin ohuita ja vaikka puolet palaisi maanantaina työpaikalle, he eivät voisi tehdä paljon muuta kuin antaa asiakkaille katteettomia lupauksia taikka kertoa että nyt asiat vain eivät etene. Lisäksi se, että osa keskeyttäisi lakkonsa muiden jatkaessa, aiheuttaisi paljon pahaa yhteishengelle. Ollessamme lakossa yhdessä sen loppuun asti ja palatessamme yhdessä lakon loputtua työpaikalle, pitää yhteishenkemme korkealla ja siten voimme vastata töiden haasteisiin yhdessä, sen sijaan että kyräilisimme toisiamme.

Miksi sitten oli kärjekkäitä ilmaisuja? Tämä varmaankin on askarruttanut monia, mitään tyhjentävää vastausta tähän on mahdotonta antaa, mutta yritän arvata joitain syitä. Kun lakko alkoi, moni ei ehkä uskonut sen edes onnistuvan ja siksi, kun lakko alkoikin täydellä voimalla, kiperässä tilanteessa tehtiin viimeinen yritys murtaa lakko antamalla kärjekkäitä lausuntoja. Nyt tätä ei enää ilmeisesti yritetä, vaan pyritään saamaan aito ratkaisu neuvottelupöydässä.

Viikon varrella on käyty paljon keskusteluja luottamusmiesten ja lakkoväen kesken ja seuraavassa esille tulleita tuntemuksia ja mielipiteitä.

Monilla on ollut huoli omista töistään, projekteista, asiakassuhteista ja vaikutuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja ymmärrän hyvin nämä huolet. Olen kuitenkin pyrkinyt avaamaan asian siten että jos lakkoilulla ei olisi suurta vaikutusta, niin silloin ei kannattaisi lakkoilla, eli juuri se on ratkaisevaa että lakolla on vaikutusta. Toisaalta lakossa on vain häviäjiä ja mitä pidempi lakko, sitä enemmän kaikki häviävät – tässä tilanteessa taisi olla aika yllättävää että valtakunnansovittelija ei kutsunut neuvotteluja koolle jo torstaina, mutta ehkä hän ajatteli että kun asioiden annetaan hautua pidempään, niin se ratkaisukin sieltä löytyy.

Matkustaminen omalla vapaa-ajalla korvauksetta on johtanut outoihin käytäntöihin ja niistä räikeimpänä esimerkkinä on laittaa ylempi toimihenkilö käyttämään aikaa vievä lentoreittejä, jotka sisältävät paljon odottelua lentokentillä, vain siitä syystä että säästetään lentolipun hinnassa vaikka 20 % ja tämä siitä syystä että matkustamisesta ei korvata mitään. Tällainen menettely on todella väärin etenkin perheellisiä kohtaan ja tämän asian korjaamisen ajamiseen olen saanut kannustusta myös jo tällä hetkellä veteraani-iässä olevilta, jotka haluavat näin osoittaa lojaaliuttaan nuoremmille osallistumalla lakkoon, vaikka eivät juuri itse paljon ehdi nauttia lakon tuomista eduista. Eräs halusi vielä korostaa, vapaa-ajalla matkustamisen korvaamisesta on neuvoteltu hyvinä, normaaleina ja huonoina aikoina ilman tulosta eli ei nyt ole sen kummempi hetki vaatia kuin joku muu hetki. Tämä asia tuntuukin olevan jotenkin enempi periaatteellinen kuin rahakysymys, sillä kovin suurta kustannusvaikutusta tällä ei ole.

Rekrytointilupien peruuttamisesta tuli sellainen kommentti, että niitä ei olisi ehditty näin nopeasti edes peruuttaa, koska tämän tasoisten päätösten tekeminen vaatii todellakin enemmän kuin yhden päivän.

Vielä lopuksi ensi sunnuntaista ja sen mukanaan tuomasta tilanteesta.  Kaikki toivomme että ratkaisu löytyy ja lakko loppuu, nyt ei ole vielä aiheutettu korjaamattomia vahinkoja. Samalla on kuitenkin todettava että emme suostu mihin tahansa sopimukseen, siellä on oltava yleiset palkankorotukset ilman perälaudattomia*)paikallisia eriä ja siellä on oltava vapaa-ajalla matkustamisesta korvaukset, muutoin lakko jatkuu ja myös laajenee maanantaina.

Jotkut voivat ajatella että kyllä sitä yhden viikon voi olla lakossa, mutta sitten tulevat taloudelliset vaikeudet vastaan. Muutama on jopa kysynyt, miksi tätä lakkoa ei ole toteutettu siten että eri yritykset vuorottelisivat viikon välein ja oltaisiin vaikka yksi viikko kuukaudesta lakossa, no siihen on kyllä sellainen syy että kysyjä joutuisi tässä tilanteessa oikeasti tekemään kolmen viikon palkalla neljän viikon työt ja lakon vaikutus olisi minimaalinen ja vaikuttaisi eniten työntekijän omaan talouteen ja pidempään jatkuessa ajaisi työntekijän loppuun.

Mikäli ensi sunnuntaina ei jostain syystä sovintoa syntyisi ja lakko jatkuisi, niin jaksetaan vielä muutama päivä, kyllä se ratkaisu sieltä viimeistään ensi viikon aikana tulee, koska siellä alkaa olla ruuhkaa muiden neuvottelualojen lakonuhkien vuoksi. Mikäli on jotain mieltä painavaa, olkaa yhteydessä luottamusmiehiinne tai poiketkaa vaikka lakkotoimistolla juttelemassa.

Lassi  Karppinen